Sadeviitan viimeistelyä: huolittelulautanauhat

28.2.2011

Viimeistelin sadeviittaani huolittelulautanauhoin. Reunasta tuli siisti ja hyvin kaunis. Huolittelulautanauhat tehtiin viikinki- ja keskiajalla lautanauhoin. Sen kuteena käytettiin kankaan loimilankoja nippuina. Tässä viitassa neljän nippuina. Loimilankana oli Pirtin kehräämön lanka, mutta huolittelunauhojen loimen tein ohut-Pirkasta, sillä se kestää hyvin lautojen hankausta nauhoja kudottaessa.

Huolittelulautanauhoja käytettiin kaikissa kotona valmistetuissa vaatekappaleissa Suomessa viikinki- ja keskiajalla.

Alla olevissa kuvissa on uusi suosikkityöskentelyasentoni. Kiitos, Maikki, vinkistä! Tämä on minusta paras konsti huolittelulautanauhojen kutomiseen (ja tavallistenkin lautanauhojen…)

Lautanauhaloimet kannattaa virittää pöydälle tällä tavoin. Kun loimi kulkee kirjapinon päältä, voi työskennellä kätevästi etuviistoon.

Lautanauhaloimeni kirtää alas pöydän jalkoihin. Se solmitaan alku, ja loppupäästään erillisellä nyörillä. Nyörin avulla loimen löysyyttä on helppo säädellä. Huolittelulautanauhat kudoin erittäin löysällä loimenkireydellä.

Mainokset

Neulakintaan pyöreä aloitus

18.2.2011

Otimme videolle neulakintaan aloitusta ruotsalaisittain eli pyöreäkärkisenä. Pyöreä aloitus on siitä kätevä, että sitä voi käyttää myös tasapäiseen aloitukseen -sien, että  kun ensimmäinen silmukka on muodostettu peukalolle, alkulenkki suljetaan alkulangasta vetämällä.

Tekemämme videot, oikeakätisille kolme osaa, vasenkätisille kaksi osaa, löytyvät osoitteesta:

http://www.katajahovi.org/SatuHovi/neulakinnasvideotSatuHovi.html

Tässä pyöreäpäinen neulakintaan alku.


Neulakinnassukan kantapää

11.2.2011

Pikku vinkki teille (ja meille…) jotka pähkäilevät neulakinnasukan kantapään kanssa. Tapojahan on useita, mutta ystäväni Krista näytti sukkansa ja kas, noin kätevää tapaa en olisi ikinä itse hoksannut käyttää… kuvassa siis ystäväni Kristan sukat, ei omani.

Kristan neulakinnassukan kantapää on tosi nerokas: ei erikseen ompelua, ja vain yksi kääntyminen.

Kristan sukan kantapää näyttää pohjasta tältä.

Kantapää tehdään tällä tavalla (tässä oma sukkani):

Kun on aika kantapään, tee lenkkejä tyhjään ilmaan, ja kun kantapään pituus on tehty, sitten käänny, ja jatka tekemäsi pötkön reunaa takaisin.

Kun olet kääntynyt, jatka sukan ompelua. Kierrä vast'edes ympyrää. Nilkan kohdalle tee kavennuskerros.

Kiitos vinkistä, Krista!


Viikinkien sadeviitta

11.2.2011

Kudon sadeviittaa, jota voi käyttää muinaispuvun kanssa. Sadeviitoista on säilynyt mainintoja Irlannista, ja arvellaan viikinkien tuoneen vaatteen sinne (Dunlevy: Dress in Ireland. 1989). Riitta Pylkkänen on löytänyt jonkinlaisen sadeasun käytöstä kirjallisia mainintoja Suomen keski- tai renessanssiajalta (Renessanssin puku Suomessa 1550-1620). Viittojen palasia on säilynyt muun muassa Islannista viikinkiajalta (Gudjonsson: A Note on Mediaeval Icalandic Shaggy Pile Weaving. CIETA 51-52, 1980 ja  Forn röggvarvefnadur. Arbok hins islenzka fornleifafelags 1962. Reykjavik 1962).

Sadeviitta oli ryijyn tapainen villasta valmistettu vaate, jonka nukka oli käsitelty jollakin tapaa sateenpitäväksi. Ajattelin itse kokeilla mehiläisvahaa. Silloin sateen pitäisi liukua viittaa pitkin kuin vesi hanhen selästä…  Viitta oli Dunlevyn mukaan   usein värillinen, ja koristettu esimerkiksi oman suvun väreillä tai tunnuksilla. Minä teen kyllä valkoisen – ehkä värjään sen myöhemmin.

Sadeviitta muistuttaa kyllä ryijyä, ja vaikkei tässä ryijysolmua käytetäkään, on kutominen aivan yhtä hidasta. Viitan nukka muodostuu lampaan villatapuleista, jotka kiedotaan loimilankojen ympäri tasaisin välein.

Käytin nukkaan  ahvenanmaalaisen lampaan villoja – ne ovat tarpeeksi pitkiä. Pitkiä  ahvenanmaanlampaan villoja voi tilata esimerkiksi Sikka Tanulta, jossa palvelu oli nopeaa ja villa hyvännäköistä.  Itä-Uudellamaalla Askolassa sijaitsee myös Riinan lampaat, jota ystäväni Krista suosittelee.  Tilalla on enimmäkseen suomenlampaita, joka on Suomen vanhimpia rotuja ahvenanmaanlampaan ja Kainuun harmaan lisäksi.  Villoja myydään tilalla, josta niitä voi käydä valitsemassa, vaikkei siitä ole mainintaa nettivuilla.

Villatapulit näkyvät nurjalla puolella pieninä pisteinä.

Koska halusin suomalaisen, Suomessa kudotun viitan, kudoin viitan kumpaankin reunaan putkihulpiot. Aion lisäksi  päätellä molemmat päädyt limityskuosisella huolittelulautanauhalla, jonka kuteina on viitan loimikimppuja.

Lue lisää projektista tulevasta Taito – lehden toukokuun numerosta!

Pinta on tosi kaunis, ja viitta on itse asiassa hyvin kevyt yllä.