Niisinauha tuntuu olevan ongelma ihan arkeologeillekin. Sama virheellinen niisinauhan tekniikka kuva toistuu kirjasta toiseen. Kirjasta Wowen into the Earth (Else Östergaard) kopioitu kuva esimerkiksi kirjaan Norse Patterns. Kirjoissa olevan kuvan mukaan tehty ”nauha” tuskin on edes nauhaa, eikä ainakaan niisinauhaa. Näissä kuvissa syntyy niisinauhaa ihan oikeasti.
Niisinauha muistuttaa kankaankudontaa enemmän kuin mikään muu nauhan kudonta. Viriötä ei muodosteta lautoja kääntämällä, kuten lautanauhassa, eikä pirtaa nostamalla, kuten pirtanauhassa, vaan niisiä nostamalla. Kangaspuilla kudottaessa niidet nousevat polkusia painamalla, niisinauhassa niidet pitää nostaa kädellä.
Niisinauhassa viriö muodostetaan eli loimilangat kiedotaan papelolle. Papelo on tässä muovinen putkenpätkä, mutta voi olla vaikka puinen tikku. Joka toinen lanka kiertää papelon ala- ja joka toinen yläkautta. Näin muodostuu luonnollinen viriö.
Papelon lisäksi tarvitaan niisiä. Niidet pitää järjestyksessä puutikku, josta on myös helppo nostaa koko niisirypästä, kun halutaan vaihtaa viriötä.
Niisiä nostamalla muodostetaan toinen viriö.
Näihin viriöihin vuorotelle astetaan kude.
Näitä niisinauhoja kudottiin koristenauhoiksi, mutta Herjolfsnesin löydöissä 1200-1400-lukujen Grönlannissa niitä käytettiin erityisesti saumanvarojen huolitteluun. Tällöin kuteena käytetty kudelanka pujotettiin toisesta sivusta neulan avulla kiinni kankaaseen.
Kiitos kuvausavusta, Maikki!
Uusiksi meni! 
