Lautanauhaa ommellen kankaan reunaan

Vaatteiden ja kankaiden leikatut reunat voi huolitella lautanauhan avulla kahdella eri tavalla: joko kudotaan lautanauha kankaan suoraan reunaan käyttämällä kankaan loiminippuja kuteena tai ompelemalla lautanauha neulalla ja langalla kankaan leikatun reunan päälle.  Jälkimmäistä tapaa voi hyvin käyttää myös kankaan kaarevaan reunaan. Sen työvaiheet ovat tässä:

1. Vie neula ja lanka viriön läpi vasemmalta oikealle.

2 Pistä neula nauhaloimen ja kankaan alta ylös (nauhan/loimen leveyden etäisyydeltä leikatusta reunasta).

3 Käännä laudoilla uusi viriö. Sido laudat toisiinsa kääntämisen välillä. Voit käyttää tässä esimerkiksi pyykkipoikaa tai kuminauhalenkkiä.

Toista kohtia 1-3.

Lyhyt kirja-arvio/A Short Book Rewiew: Katrin Kania: Kleidung im Mittelalter

Olin kuullut kehuja ja ylistystä Katrin Kanian Kleidung im Mittelalter  – kirjasta (Böhlau 2010), ja innolla tartuin kirjaan. Olin iloisesti yllättynyt, sillä kirjailija esittelee teoksessaan lukuisia keskiajalta säilyneitä vaatteita. Joukossa oli useita vaatteita, joita on julkaistu saksalaisen kielialueen jo aikaa sitten ilmestyneissä teoksissa eli monia, joita en  tiennyt säilyneen. Grönlannin Herjolfsnesin löydöt ovat tietysti esiteltyinä, mutta myös paljon, paljon muuta. Vaatteen esittelyn yhteydessä on mustavalkoiset kuvat – väriliite on keskiaukeaman yhteydessä – ja vaatteiden kaavat. Pikkuruiset, mutta niistä näkee hyvin vaatteiden kaavoituksen periaatteen. Loistojuttu!

Kirjan löytää esimerkiksi kustantajan sivuilta:

ja mielestäni se on hintansa arvoinen, myös saksankielisenä. Kuulin huhun, että englanninkielinen käännös ilmestyisi vuonna 2013.

English summary:

I have heard many good words about  Kleidung im Mittelalter from Katrin Kania (Böhlau 2010).  The book contains small photos and patterns of various extant garments from the Middle Ages – many of which I did not know  existed. I can really recommend this book. English translation is supposed to be published 2013.

Kirja-arvio: Aune Sallinen: Kiehtova keskiaika. Pukuhistorian tulkintaa Lempäälän malliin. 2010

On hienoa, että aiheesta on julkaistu kirja. Otin kirjan käteeni kovin uteliaana, sillä oma kirjani samasta aiheesta odottaa kustantajalla vielä julkaisemista. Sen on määrä ilmestyä Avain-kustantamolta keväällä 2012.  En silti oikein tiedä, mitän tähän kirjoittaisin. Luettuani kirjan olen kovin hämmentynyt.

Lähteiden valintaa pidän kovin erikoisena: Mukana on Köhler, joka julkaistiin  jo 1800-luvulla, ja monia eurooppalaisia klassisia pukuhistorian teoksia. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin julkaistu lisää tietoa keskiajan puvuista, ja tämä klassinen, vanhempi materiaali on jäänyt osin jo vanhentuneeksi. Mukaan olisi voinut ottaa materiaalia Suomen arkeologisilta kaivauksilta, sitähän on jo julkaistu, sekä ne muutamat suomalaiset vaate- ja asustelöydöt keskiajalta.

Minun täytyy tunnustaa, ja nolottaa kyllä, etten oikein ymmärrä kirjailijan tekstiä, mielestäni se on raskasta luettavaa, ja kuviakin on vähän. Olenkohan tottunut akuankkatyyppiseen lukemiseen? Minusta tekstin olisi voinut kirjoittaa vielä kerran uudelleen, omakustanteena julkaisevana kirjailijalla voisi ajatella olevan runsaasti aikaa materiaalinsa hiomiseen. Ulkomaalaiset pukumallien nimet ovat raskaita; nile olisi voinut keksiä suomenkielisiä vastineita.

Kirjailija on piirtänyt kuvia keskiajalta säilyneistä vaatekappaleista itse, enkä oikein saa niistä selvää (tiedän: kuvat ovat kalliita, tekijänoikeus…). Valokuvat, joissa valmiit puvut ovat tekijöidensä päällä, piristävät teosta. En kuitenkaan pidä kirjassa esiteltyjä valmiita vaatteita keskiajalle kovin tyypillisinä pukuina. Monet kirjassa esitellyt pukujen tekijät ovat käyttäneet värjättyä pellavaa sekä samettia. Kummatkin ovat keskiajalla olleet erittäin kalliita materiaaleja, joihin vain erittäin harvoilla oli varaa. Itsekin pukukursseja opettavana tiedän, että useimmat silti haluavat käyttää juuri pellavaa. Keskiajan yleisin vaatemateriaali oli kuitenkin villa.

Aihe on laaja, ja kirjailija on rohkeasti ottanut haasteen vastaan, ja saanut aikaan teoksen, jossa on isokokoinen kaava-arkkikin. Monet varmasti käyttävät teosta. En silti osta, enkä kopioi.