Niisinauha

27.3.2011

Niisinauha tuntuu olevan ongelma ihan arkeologeillekin. Sama virheellinen niisinauhan tekniikka kuva toistuu kirjasta toiseen. Kirjasta Wowen into the Earth (Else Östergaard) kopioitu kuva esimerkiksi kirjaan Norse Patterns. Kirjoissa olevan kuvan mukaan tehty ”nauha” tuskin on edes nauhaa, eikä ainakaan niisinauhaa. Näissä  kuvissa syntyy niisinauhaa ihan oikeasti.

Niisinauha muistuttaa kankaankudontaa enemmän kuin mikään muu nauhan kudonta. Viriötä ei muodosteta lautoja kääntämällä, kuten lautanauhassa, eikä pirtaa nostamalla, kuten pirtanauhassa, vaan niisiä nostamalla. Kangaspuilla kudottaessa niidet nousevat polkusia painamalla, niisinauhassa niidet pitää nostaa kädellä.

Niisinauhassa viriö muodostetaan eli loimilangat kiedotaan papelolle. Papelo on tässä muovinen putkenpätkä, mutta voi olla vaikka puinen tikku. Joka toinen lanka kiertää papelon ala- ja joka toinen yläkautta. Näin muodostuu luonnollinen viriö.

Papelon lisäksi tarvitaan niisiä. Niidet pitää järjestyksessä puutikku, josta on myös helppo nostaa koko niisirypästä, kun halutaan vaihtaa viriötä.

Niisiä nostamalla muodostetaan toinen viriö.

Näihin viriöihin vuorotelle astetaan kude.

Näitä niisinauhoja kudottiin koristenauhoiksi, mutta Herjolfsnesin löydöissä 1200-1400-lukujen Grönlannissa niitä käytettiin erityisesti saumanvarojen huolitteluun. Tällöin kuteena käytetty kudelanka pujotettiin toisesta sivusta neulan avulla kiinni kankaaseen.

Kiitos kuvausavusta, Maikki!


 

 

 

Mainokset

Sadeviitan viimeistelyä: huolittelulautanauhat

28.2.2011

Viimeistelin sadeviittaani huolittelulautanauhoin. Reunasta tuli siisti ja hyvin kaunis. Huolittelulautanauhat tehtiin viikinki- ja keskiajalla lautanauhoin. Sen kuteena käytettiin kankaan loimilankoja nippuina. Tässä viitassa neljän nippuina. Loimilankana oli Pirtin kehräämön lanka, mutta huolittelunauhojen loimen tein ohut-Pirkasta, sillä se kestää hyvin lautojen hankausta nauhoja kudottaessa.

Huolittelulautanauhoja käytettiin kaikissa kotona valmistetuissa vaatekappaleissa Suomessa viikinki- ja keskiajalla.

Alla olevissa kuvissa on uusi suosikkityöskentelyasentoni. Kiitos, Maikki, vinkistä! Tämä on minusta paras konsti huolittelulautanauhojen kutomiseen (ja tavallistenkin lautanauhojen…)

Lautanauhaloimet kannattaa virittää pöydälle tällä tavoin. Kun loimi kulkee kirjapinon päältä, voi työskennellä kätevästi etuviistoon.

Lautanauhaloimeni kirtää alas pöydän jalkoihin. Se solmitaan alku, ja loppupäästään erillisellä nyörillä. Nyörin avulla loimen löysyyttä on helppo säädellä. Huolittelulautanauhat kudoin erittäin löysällä loimenkireydellä.


Viikinkien sadeviitta

11.2.2011

Kudon sadeviittaa, jota voi käyttää muinaispuvun kanssa. Sadeviitoista on säilynyt mainintoja Irlannista, ja arvellaan viikinkien tuoneen vaatteen sinne (Dunlevy: Dress in Ireland. 1989). Riitta Pylkkänen on löytänyt jonkinlaisen sadeasun käytöstä kirjallisia mainintoja Suomen keski- tai renessanssiajalta (Renessanssin puku Suomessa 1550-1620). Viittojen palasia on säilynyt muun muassa Islannista viikinkiajalta (Gudjonsson: A Note on Mediaeval Icalandic Shaggy Pile Weaving. CIETA 51-52, 1980 ja  Forn röggvarvefnadur. Arbok hins islenzka fornleifafelags 1962. Reykjavik 1962).

Sadeviitta oli ryijyn tapainen villasta valmistettu vaate, jonka nukka oli käsitelty jollakin tapaa sateenpitäväksi. Ajattelin itse kokeilla mehiläisvahaa. Silloin sateen pitäisi liukua viittaa pitkin kuin vesi hanhen selästä…  Viitta oli Dunlevyn mukaan   usein värillinen, ja koristettu esimerkiksi oman suvun väreillä tai tunnuksilla. Minä teen kyllä valkoisen – ehkä värjään sen myöhemmin.

Sadeviitta muistuttaa kyllä ryijyä, ja vaikkei tässä ryijysolmua käytetäkään, on kutominen aivan yhtä hidasta. Viitan nukka muodostuu lampaan villatapuleista, jotka kiedotaan loimilankojen ympäri tasaisin välein.

Käytin nukkaan  ahvenanmaalaisen lampaan villoja – ne ovat tarpeeksi pitkiä. Pitkiä  ahvenanmaanlampaan villoja voi tilata esimerkiksi Sikka Tanulta, jossa palvelu oli nopeaa ja villa hyvännäköistä.  Itä-Uudellamaalla Askolassa sijaitsee myös Riinan lampaat, jota ystäväni Krista suosittelee.  Tilalla on enimmäkseen suomenlampaita, joka on Suomen vanhimpia rotuja ahvenanmaanlampaan ja Kainuun harmaan lisäksi.  Villoja myydään tilalla, josta niitä voi käydä valitsemassa, vaikkei siitä ole mainintaa nettivuilla.

Villatapulit näkyvät nurjalla puolella pieninä pisteinä.

Koska halusin suomalaisen, Suomessa kudotun viitan, kudoin viitan kumpaankin reunaan putkihulpiot. Aion lisäksi  päätellä molemmat päädyt limityskuosisella huolittelulautanauhalla, jonka kuteina on viitan loimikimppuja.

Lue lisää projektista tulevasta Taito – lehden toukokuun numerosta!

Pinta on tosi kaunis, ja viitta on itse asiassa hyvin kevyt yllä.