Tekstiilitutkijan kirjallisuutta 1

Ruotsin Riksarkiv- julkaisemia artkkeleita historiasta ja arkeologiasta:

http://fornvannen.se/en/fornvannen_eng.html

Tekstiilitutkijan yksi tärkeimpiä lähteitä Archaeological Textiles Newsletter (ATN) 
on muuttanut nimensä Archaeological Textiles Reviewiksi (ATR). Jatkossa se ilmestyy 
vain kerran vuodessa.

Sen vanhoja numeroita voi ladata täältä: 
http://atnfriends.com/index.htm

kuva ATR:n sivuilta http://atnfriends.com/index.htm

Nettikirjasarjoja Suomen ja Baltian maiden (puku)historiasta

Fennoscandia archaeologica

http://www.sarks.fi/fa/fa_articles.html

Sarjassa on mm. kaksi artikkelia neulakintaista:

Jüri Peets, Totenhandschuhe im Bestattungsbrauchtum der Esten und anderen Ostseefinnen [Mittens of the dead in the funeral customs of the Estonians, and other Baltic Finns]
http://www.sarks.fi/fa/PDF/FA4_105.pdf
Appendix: Leena Tomanterä, Nadelhandschuhe aus der jüngeren Eisenzeit in Finnland [Needle-mittens from the younger Iron Age in Finland]
http://www.sarks.fi/fa/PDF/FA4_117.pdf

 

Archaeologia Baltica PDF formatissa:
http://www.ku.lt/leidykla/Archaeologia_BALTICA.php

Yleistuntemusta keskiajasta

Vaatekirjat ovat mukavia, mutta välillä on hyvä päivittää keskiajan yleistietoa. Ohessa kaksi mainiota kirjaa siihen tarkoitukseen. On hyvä ymmärtää keskiajan maailmaa ja elämää ja välillä kerrata myös historiaa. Historian kirjoitus on muuttunut kovin kouluajoista.

Lautanauhaa ommellen kankaan reunaan

Vaatteiden ja kankaiden leikatut reunat voi huolitella lautanauhan avulla kahdella eri tavalla: joko kudotaan lautanauha kankaan suoraan reunaan käyttämällä kankaan loiminippuja kuteena tai ompelemalla lautanauha neulalla ja langalla kankaan leikatun reunan päälle.  Jälkimmäistä tapaa voi hyvin käyttää myös kankaan kaarevaan reunaan. Sen työvaiheet ovat tässä:

1. Vie neula ja lanka viriön läpi vasemmalta oikealle.

2 Pistä neula nauhaloimen ja kankaan alta ylös (nauhan/loimen leveyden etäisyydeltä leikatusta reunasta).

3 Käännä laudoilla uusi viriö. Sido laudat toisiinsa kääntämisen välillä. Voit käyttää tässä esimerkiksi pyykkipoikaa tai kuminauhalenkkiä.

Toista kohtia 1-3.

Keskiajan puvut- kirja ilmestyy huhtikuussa 2013

Keskiajan puvut – kirja ilmestyy huhtikuussa 2013 ArtHousen kustantamana. Ennakkotilaustiedot oheisista linkeistä:

pukukirjan ennakkotilaus

pukukirjan ennakkotilaus 2sivu

Kirja: Textiles and Textile Production in Europe: From Prehistory to AD 400

Textiles and Textile Production in Europe: From Prehistory to AD 400. Toimittaneet Margarita Gleba and Ulla Mannering.

Kirja kertoo samantyyppisistä tekstiilien valmistustekniikoista, kuin muinaispuvut on tehty. Niiden tapaisiavaatteitahan käytettiin Euroopassa suomalaisia aikaisemmin. Artikkeleita ympäri Eurooppaa, Ukrainasta, Sveitsistä, Irlannista….

Kuva Oxbow booksin sivuilta osoitteesta: http://www.oxbowbooks.com/bookinfo.cfm/ID/91563//Location/Oxbow.

Lyhyt kirja-arvio/A Short Book Rewiew: Katrin Kania: Kleidung im Mittelalter

Olin kuullut kehuja ja ylistystä Katrin Kanian Kleidung im Mittelalter  – kirjasta (Böhlau 2010), ja innolla tartuin kirjaan. Olin iloisesti yllättynyt, sillä kirjailija esittelee teoksessaan lukuisia keskiajalta säilyneitä vaatteita. Joukossa oli useita vaatteita, joita on julkaistu saksalaisen kielialueen jo aikaa sitten ilmestyneissä teoksissa eli monia, joita en  tiennyt säilyneen. Grönlannin Herjolfsnesin löydöt ovat tietysti esiteltyinä, mutta myös paljon, paljon muuta. Vaatteen esittelyn yhteydessä on mustavalkoiset kuvat – väriliite on keskiaukeaman yhteydessä – ja vaatteiden kaavat. Pikkuruiset, mutta niistä näkee hyvin vaatteiden kaavoituksen periaatteen. Loistojuttu!

Kirjan löytää esimerkiksi kustantajan sivuilta:

ja mielestäni se on hintansa arvoinen, myös saksankielisenä. Kuulin huhun, että englanninkielinen käännös ilmestyisi vuonna 2013.

English summary:

I have heard many good words about  Kleidung im Mittelalter from Katrin Kania (Böhlau 2010).  The book contains small photos and patterns of various extant garments from the Middle Ages – many of which I did not know  existed. I can really recommend this book. English translation is supposed to be published 2013.

Kirja-arvio: Aune Sallinen: Kiehtova keskiaika. Pukuhistorian tulkintaa Lempäälän malliin. 2010

On hienoa, että aiheesta on julkaistu kirja. Otin kirjan käteeni kovin uteliaana, sillä oma kirjani samasta aiheesta odottaa kustantajalla vielä julkaisemista. Sen on määrä ilmestyä Avain-kustantamolta keväällä 2012.  En silti oikein tiedä, mitän tähän kirjoittaisin. Luettuani kirjan olen kovin hämmentynyt.

Lähteiden valintaa pidän kovin erikoisena: Mukana on Köhler, joka julkaistiin  jo 1800-luvulla, ja monia eurooppalaisia klassisia pukuhistorian teoksia. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin julkaistu lisää tietoa keskiajan puvuista, ja tämä klassinen, vanhempi materiaali on jäänyt osin jo vanhentuneeksi. Mukaan olisi voinut ottaa materiaalia Suomen arkeologisilta kaivauksilta, sitähän on jo julkaistu, sekä ne muutamat suomalaiset vaate- ja asustelöydöt keskiajalta.

Minun täytyy tunnustaa, ja nolottaa kyllä, etten oikein ymmärrä kirjailijan tekstiä, mielestäni se on raskasta luettavaa, ja kuviakin on vähän. Olenkohan tottunut akuankkatyyppiseen lukemiseen? Minusta tekstin olisi voinut kirjoittaa vielä kerran uudelleen, omakustanteena julkaisevana kirjailijalla voisi ajatella olevan runsaasti aikaa materiaalinsa hiomiseen. Ulkomaalaiset pukumallien nimet ovat raskaita; nile olisi voinut keksiä suomenkielisiä vastineita.

Kirjailija on piirtänyt kuvia keskiajalta säilyneistä vaatekappaleista itse, enkä oikein saa niistä selvää (tiedän: kuvat ovat kalliita, tekijänoikeus…). Valokuvat, joissa valmiit puvut ovat tekijöidensä päällä, piristävät teosta. En kuitenkaan pidä kirjassa esiteltyjä valmiita vaatteita keskiajalle kovin tyypillisinä pukuina. Monet kirjassa esitellyt pukujen tekijät ovat käyttäneet värjättyä pellavaa sekä samettia. Kummatkin ovat keskiajalla olleet erittäin kalliita materiaaleja, joihin vain erittäin harvoilla oli varaa. Itsekin pukukursseja opettavana tiedän, että useimmat silti haluavat käyttää juuri pellavaa. Keskiajan yleisin vaatemateriaali oli kuitenkin villa.

Aihe on laaja, ja kirjailija on rohkeasti ottanut haasteen vastaan, ja saanut aikaan teoksen, jossa on isokokoinen kaava-arkkikin. Monet varmasti käyttävät teosta. En silti osta, enkä kopioi.

Niisinauha

Niisinauha tuntuu olevan ongelma ihan arkeologeillekin. Sama virheellinen niisinauhan tekniikka kuva toistuu kirjasta toiseen. Kirjasta Wowen into the Earth (Else Östergaard) kopioitu kuva esimerkiksi kirjaan Norse Patterns. Kirjoissa olevan kuvan mukaan tehty ”nauha” tuskin on edes nauhaa, eikä ainakaan niisinauhaa. Näissä  kuvissa syntyy niisinauhaa ihan oikeasti.

Niisinauha muistuttaa kankaankudontaa enemmän kuin mikään muu nauhan kudonta. Viriötä ei muodosteta lautoja kääntämällä, kuten lautanauhassa, eikä pirtaa nostamalla, kuten pirtanauhassa, vaan niisiä nostamalla. Kangaspuilla kudottaessa niidet nousevat polkusia painamalla, niisinauhassa niidet pitää nostaa kädellä.

Niisinauhassa viriö muodostetaan eli loimilangat kiedotaan papelolle. Papelo on tässä muovinen putkenpätkä, mutta voi olla vaikka puinen tikku. Joka toinen lanka kiertää papelon ala- ja joka toinen yläkautta. Näin muodostuu luonnollinen viriö.

Papelon lisäksi tarvitaan niisiä. Niidet pitää järjestyksessä puutikku, josta on myös helppo nostaa koko niisirypästä, kun halutaan vaihtaa viriötä.

Niisiä nostamalla muodostetaan toinen viriö.

Näihin viriöihin vuorotelle astetaan kude.

Näitä niisinauhoja kudottiin koristenauhoiksi, mutta Herjolfsnesin löydöissä 1200-1400-lukujen Grönlannissa niitä käytettiin erityisesti saumanvarojen huolitteluun. Tällöin kuteena käytetty kudelanka pujotettiin toisesta sivusta neulan avulla kiinni kankaaseen.

Kiitos kuvausavusta, Maikki!

 

 

 

Sadeviitan viimeistelyä: huolittelulautanauhat

Viimeistelin sadeviittaani huolittelulautanauhoin. Reunasta tuli siisti ja hyvin kaunis. Huolittelulautanauhat tehtiin viikinki- ja keskiajalla lautanauhoin. Sen kuteena käytettiin kankaan loimilankoja nippuina. Tässä viitassa neljän nippuina. Loimilankana oli Pirtin kehräämön lanka, mutta huolittelunauhojen loimen tein ohut-Pirkasta, sillä se kestää hyvin lautojen hankausta nauhoja kudottaessa.

Huolittelulautanauhoja käytettiin kaikissa kotona valmistetuissa vaatekappaleissa Suomessa viikinki- ja keskiajalla.

Alla olevissa kuvissa on uusi suosikkityöskentelyasentoni. Kiitos, Maikki, vinkistä! Tämä on minusta paras konsti huolittelulautanauhojen kutomiseen (ja tavallistenkin lautanauhojen…)

Lautanauhaloimet kannattaa virittää pöydälle tällä tavoin. Kun loimi kulkee kirjapinon päältä, voi työskennellä kätevästi etuviistoon.

Lautanauhaloimeni kirtää alas pöydän jalkoihin. Se solmitaan alku, ja loppupäästään erillisellä nyörillä. Nyörin avulla loimen löysyyttä on helppo säädellä. Huolittelulautanauhat kudoin erittäin löysällä loimenkireydellä.